Maison Mimizan

Kunhan kuumehöyryiltäni jaksoin nousta ylös, leivoimme tämän joulun ensimmäiset piparit. Pieni leipuri laittoi taustalle joululauluja (nykyään ne soitetaan näemmä YouTuben kautta) . Ei haitannut yhtään vaikka hänen suosikkinsa Tonttujen jouluyö ja Joulupukki matkaan jo käy soi yhä uudelleen ja uudelleen :) Entiseltä työkaverilta saatu glögipullo (oli muuten hyvää, kiitos vielä kerran!) huuhteli hyvin vastaleivotut piparit kurkusta. Tein muutaman Aurapiparin ylijäämäjuustomurusta. Melko hyvää, suosittelen! Pitäkäähän silmät auki, poika oli kuulemma jo nähnyt tontun vilahtavan koulumatkallaan!

Eilen pääsin taas askartelemaan onnittelukorttia, tällä kertaa äitini syntymäpäivän kunniaksi. Ei tarvinnut pitkään miettiä millaisen kortin tekisin kun muistin kaapissa olevat tapettikirjat ja sieltä erään tietyn ovi-ikkuna-tapetin. Siitä se ajatus sitten lähti :) Sisko tai äiti eivät tahtoneet uskoa, että olen tehnyt itse kortin, joten kaipa siitä sitten hyvä tuli :) Tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että en ole näyttänyt millainen isänpäiväkortti tehtiin pojan kanssa isälleni. Isänpäiväkorttiin täytyi etsiä inspistä Pinterestistä. Isäni osti syksyllä traktorin, joten tiesin heti kun oikea korttimalli osui kohdalle! Maalia (sinistä tietenkin!) pojan jalkaan ja pian kortti oli valmis. Tästä tulikin tosi hauska! Ja lopuksi ensimmäisen adventti-illan tunnelmia. Paree sulkea korvat ikkunan takaa tulevasta sateen ropinasta..

Poika on kuumeillut lemmikkiä jo parin vuoden ajan. Vihdoin ja viimein hänen odotuksensa palkittiin kun haimme uuden perheenjäsenemme kotiin pari viikkoa sitten. Saanko esitellä: Vanilla the hamster! Vanilla on sulattanut kaikkien sydämen söpöydellään. Onneksemme poika ei luovuttanut hamsterikuumeensa kanssa. 

Viikonloppuna oli Tampereen kädentaitomessut. Tarkoitus oli viettää koko viikonloppu Tampereella, mutta suunnitelmat tuppaavat välillä muuttumaan joten minun kässäviikonloppu typistyi yhteen vierailupäivään eilen sunnuntaina. Matkalla huomasin, että kamera jäi kotiin joten oli pakko turvautua puhelimen kameraan. Tällä kertaa kuitenkin huonoja pikseleitä vielä huonompi oli kuvaaja - ne muutamat kuvat mitkä messuilta otin, olivat täysin epäonnistuneet. Nyt en siis valitettavasti pääse esittelemään teille messujen antia muuten kuin omien ostosteni kautta. Kotiutin messuilta Arne&Carlosta, reumalankaa, Louhittaren Luolan Väinämöistä, Norjalaiskuviot-kirjan (Tämä minulla on aiemmin ollut kirjastosta lainassa - ihana kirja täynnä ihania töitä. Kirjoneuleet, täältä tullaan!) , heijastinkangasta, pari joululahjaa sekä taivaallisen suussasulavaa ranskalaisruotsalaista tryffeliä.  Väinämöiseen minulla on jo projekti tiedossa ja väriksi valikoitui ihana Valaan laulu - eihän tuon

Olimme syyslomalla Islannissa. Islannissa vierailu kuuluu varmaan aika monen bucket-listaan. Meiltä sen voi nyt vetää yli. Tosin tällä kertaa vietimme aikaa vain Reykjavikissa ja lähitienoilla, joten muualla maassa tekisi mieli vielä käydä.  Yhden puolikkaan päivän vietimme myrsyävällä merellä valassafarilla. Valaita ei näkynyt, mutta näimme oksentavia kanssamatkustajia ja isohkon ryhmän delfiinejä. Miesporukan mentyä katsomaan valaita valasmuseoon, kiertelin itse hieman kaupungilla. Täytyy sanoa, että ostoskatu Laugaveguria lukuunottamatta Reykjavik (ainakin se osa mitä itse näin) oli pienoinen pettymys. Rakennukset olivat aika hirveitä ja harmaita. Muutama piristeruiske oli kyllä sitten maalattu sinne tänne. Eräästä porttikongista bongasin kadonneiden hanskojen treffipaikan. Ostoksia en loppujen lopuksi juurikaan tehnyt. Olin suunnitellut ostavani lämpimän islantilaisneuleen, mutta langan kutiavuuden takia jätin neuleet kuitenkin kauppaan. Voisin yrittää joss

Kerrankin voi sanoa, että lokakuisena päivänä on omituista, jos joku on inspiroitunut sateesta. Sitä kun ei juuri ole tässä kuussa nähty. Sade/vesi oli kuitenkin Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä -bloggaajien ylläpitämän Silmukan ytimestä -haasteen lokakuun aihe, joten kyllähän siitä pystyi inspiroitumaan vaikka aurinko paistoikin kirkkaasti. Aloitin leikkaamalla ympyräleikkurilla aikakauslehdistä kaikkea sinistä. Paperin lisäksi tarvittiin vain vähän kalastajalankaa ja liimaa, ja parvekkeen oveamme koristaa nyt uusi koriste. Mitäs sanotte? Harmi vain kun kuukausi ehti viimeisen päivän pimeään iltaan, kuvat ovat sen näköiset.. Rauhallista pyhäinpäivän iltaa!

Vähänkös yllätyin pari viikkoa sitten, kun sähköpostiini kilahti kutsu Oulunkylän Lankamaailman blogitapaamiseen! (Eilinen) Päivä sopi kalenteriini hyvin, joten tietenkin ilmoittauduin. Tapahtuma oli minulle ensimmäinen laatuaan, joten kieltämättä vähän alkoi eilen iltapäivällä jännittää.. Porukka oli kuitenkin aivan mahtavaa, jäi todella hyvä fiilis. Ainoastaan se jäi harmittamaan, että minulla itsellä ei ollut neuletyötä mukana, kuten suurimmalla osalla oli. Omat työt ovat siinä vaiheessa, että niitä olisi ollut hankalaa ottaa mukaan niin sen takia käteni olivat työttöminä eilisen illan (mutta ei enää kotona). Lankamaailma oli järjestänyt meille pientä ohjelmaa; markkinointipäällikkö Elina Urmas esitteli meille tämän syksyn uutuuslankoja: juutti-akryylia, heijastavaa, villa-nokkosta sekä kierrätysvillaa. Lisäksi kehityspäällikkö ja taideterapeutti Merja Lieppinen kertoi meille värien vaikutuksesta pukeutumisessa, sisustuksessa ja käsitöissä. Se oli oikein mielenkiintoista ku

Vaikka armas pääkaupunkimme on vain muutaman kilometrin päässä kotoani, en kovin usein eksy ihan kaupunkiin asti. Tänään minulla oli siihen oiva tilaisuus kun ystäväni pyysi minut lounastreffeille. Hänen palattuaan takaisin töihin kävin kiertelemässä vähän itsekseni. Ensin pysähdyin Punaisen Ristin Veripalveluun. Olen jo pitkään miettinyt verenluovuttamista, mutta en ole koskaan sitä kuitenkaan tehnyt. Ennen kuin nyt. Olin jo niin kohdalla, eikä paikassa ollut jonoa joten olisi ollut silkkaa tyhmyyttä olla menemättä. Ei sattunut yhtään :) Punainen Risti lisäksi tarjoaa luovuttajille mehua, voileipiä, keksiä, pähkinöitä, Marianne-karkkeja ja mitä vielä. Päivän hyvän työn jälkeen suuntasin Fredalle. Alkupätkä oli vähän tylsä, vanhoja tuttuja paikkoja, enkä pysähtynyt juuri missään. Kaunisteen myymälä oli ensimmäinen jossa kävin, ja voi että mikä ihana tunnelma siellä oli! Astuessani ovesta sisään unohdin heti ulkona olevan kylmän lokakuisen päivän niin lämminhenkinen fiilis kaupas