Siirry pääsisältöön

Haaveilua

Heippa pitkästä aikaa. Vaikka siltä ehkä vaikuttaakin, en jatkanut New Yorkin lomaani suunniteltua viikkoa pidemmäksi.

Syksy pääsi minuun käsiksi, enkä ole saanut aikaiseksi juuri mitään. Ainoa mitä iltaisin saan tehdyksi, on Mahjongin pelaaminen tai Pinterestin selaaminen. Haaveilen kaikesta, mitä haluaisin tehdä, mutta mitään en saa aikaiseksi. Tai no, se on valhe, olenhan saanut muutaman rivin neulottua erääseen neulokseen ja virkkasin trikookuteesta mattoakin, kunnes kude pääsi loppumaan ja matto jäi kesken. Olen ostanut ko. kuteen pari vuotta sitten Porvoon Tee-tee-kaupasta. Oulunkylän Lankamaailmasta etsin, mutta oikeaa sävyä en löytänyt. Liekö pitää Porvooseen lähteä, takuuta sieltäkään oikean sävyn löytämiseen ei varmastikaan ole. Edessä saattaa siis olla tuskallinen purkaminen ja kuteen saattaminen uuteen olomuotoon. Millään en haluaisi joutua purkamaan, olenhan kovin ylpeä aikaansaannoksestani.

Syksyn positiivinen asia: Tampereen käsityömessut ovat tulevana viikonloppuna. Messuseuralaiseni ilmoittautui jättäytyvänsä pois matkasta, joten jos en saa sijaista, matkaan messuille yksin. Messuilua ehdimme kyseisen ystävän kanssa jo kokeilla Turun Osaava nainen -messuilla lokakuussa, mutta sieltä jouduimme lähtemään tyhjin käsin. Olimme erittäin pettyneitä niiden messujen tarjontaan.

Viime viikonloppuna olisi ollut Helsingin Elma-messut jonne olin jopa saanut ilmaislipunkin, mutta naapurikaupunkiin pääseminen osoittautui mahdottomaksi.

Työssäni saan istua jököttää tietokoneen ääressä koko päivän, joten kotona en yleensä jaksakaan sitten raahautua koneelle. Mutta kunhan sinne asti pääsen, laitan pari kuvaa reissusta ja ehkä jopa jotain muutakin...

Kiva, että olette jaksaneet käydä katselemassa josko täällä olisi uutta luettavaa, lukijatilastojen seuraaminen on erittäin mukavaa! Ja arvatkaapas mikä olisi vielä mukavampaa? Vastaanottaa kommentteja ja vastailla niihin! :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle. Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua. Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi. Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat. Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.   Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä ...

Uusia tuulia

Tämä blogi on tehnyt hidasta kuolemaa jo hyvän tovin. Olen pohtinut paljon erilaisia asioita viime vuoden ja lopulta eräs niistä asioista konkertisoitui. Päätös lopettaa tämä Maison Mimizan ja aloittaa uusi. Tulen kirjoittamaan asioista, joista saan energiaa ja jotka tekevät minut hyvänvoivaksi ja onnelliseksi. Niitä ovat muun muassa lukeminen, käsityöt, liikunta ja matkustaminen. Kohti unelmia! Kiitos teille lukijoille tästä matkasta ja tervetuloa kulkemaan Kultaista polkua kanssani! http://kultainenpolkublog.blogspot.fi/   Minut löytää myös Instasta @jane_crapbag  

Yhvää äitienpivää

Olen erinäisissä yhteyksissä nähnyt sellerillä painettuja ruusuja. Nyt päätin toteuttaa ko. tekniikalla omalle äidille äitienpäivälahjan. Eilen (ihan ajoissa jälleen..) ryhdyimme eskarilaisen kanssa toimeen. Se olikin todella hauskaa! Ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen - hieno tuli! :) Pojalla oli hyvin tarkka näkemys siitä, miten ruusun lehtien kuuluu olla. Valmis työ kääräistiin silkkipaperiin. Poika piirsi vielä mummulle jääkiekkoaiheisen äitienpäiväkuvan. Minäkin sain itsetehdyn äitienpäivälahjan. Poika oli eskarissa ommellut minulle liianan ja tehnyt suloisen leppäkerttukortin. Taisi olla hällä ennakkoluuloja tuota ompelua kohtaan, mutta kun oli ensin eskarissa tuota liinaa tehnyt niin pyysi kotona "Äiti, voitaisko me ommella?". Harmiksemme tuolloin oli vappuaatto, ja kangaskauppa oli mennyt jo kiinni. Ehkä joskus vielä, vaikka kyllä tuon sanominen jo lämmittää äidin sydäntä :) Yhvää äitienpivää kaikille äideille! Edit: osal...