Siirry pääsisältöön

Meille syntyi lepakko

Päiväkodissa on tänään vappujuhlat, ja poika ilmoitti jo hyvissä ajoin haluavansa pukeutua lepakoksi. Lupauduin tekemään hänelle puvun. Mutta, tietenkin nykyaikaan sopivasti, poika ei halunnutkaan äidin itse tekemää vaan kaupasta valmiin. Meinasin jo suostua ostamaan, kunnes googlasin netistä lepakkopukujen hintoja. 38,95 euroa (!!) pyydettiin eräässäkin naamiaisasukaupassa. Niinpä tein suunnitelman.

Ostin H&M:stä lasten mustat collegehousut ja KappAhlista löysin mustan trikoopaidan. Tiimarin kautta vielä mustaa kartonkia. Kotikaapista kaivoin sopivaa mustaa kangasta (pojan enon 20 vuotta vanhan Batman-viitan ylijäämäkangasta) ja leikkasin siitä siivet. Olin ompelemassa siipiä paitaan kiinni, kun poika tuli ihmettelemään mitä teen. Hän otti oikein hyvin projektin vastaan, kun sai kuulla ostaneeni paidan kaupasta. Ei enää kyseenalaistanut äidin käsityötaitoja ja minä sain tehtyä juuri sellaisen puvun kuin alunperin halusinkin. Ilmeestäkin näkee, että poika oli enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Mitäs sanotte pienestä lepakostani?





Hauskaa vappua kaikille, toivottavasti aurinko hellii meitä!
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle. Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua. Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi. Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat. Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.   Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Uusia tuulia

Tämä blogi on tehnyt hidasta kuolemaa jo hyvän tovin. Olen pohtinut paljon erilaisia asioita viime vuoden ja lopulta eräs niistä asioista konkertisoitui. Päätös lopettaa tämä Maison Mimizan ja aloittaa uusi. Tulen kirjoittamaan asioista, joista saan energiaa ja jotka tekevät minut hyvänvoivaksi ja onnelliseksi. Niitä ovat muun muassa lukeminen, käsityöt, liikunta ja matkustaminen. Kohti unelmia! Kiitos teille lukijoille tästä matkasta ja tervetuloa kulkemaan Kultaista polkua kanssani! http://kultainenpolkublog.blogspot.fi/   Minut löytää myös Instasta @jane_crapbag  
Lähetä kommentti
Lue lisää

Keskeneräiset kaksi tuhannesta

Tiedättehän sen tunteen kun selailee nettiä, lehtiä tms ja ihania neule- tai virkkausohjeita sataa silmille? Tai kun käväisee ohikulkumatkalla lankakaupassa "ihan vain katsomassa, en tietenkään osta mitään"? Molemmissa tapauksissa huomaa kohta ottaneensa talteen vinon pinon ohjeita ja poistuvansa kaupasta pehmeät uudet langat kassissa. Olen aiemminkin myöntänyt olevani lankahamsteri ja UFOjen keräilijä. Nyt olen löytänyt lääkkeen, mikä toivottavasti auttaa edes keskeneräisten töiden valmiiksi saattamiseen. Ja sen jälkeen (joskus moooonen lankakerän jälkeen) voin taas myöntää itselleni luvan vierailla lankakauppaan! Ja se lääke. Ihana Silmukan saalistaja pyöräytti käyntiin Kevään keskeneräiset -haasteen ! Lupailee hän palkintoakin haasteessa onnistuneiden kesken, mutta ihan rehellisesti en kaipaile nyt palkintoja. Muuta kuin sen ilon, mikä syntyy kun neuloo viimeisenkin silmukan ja päättelee viimeisenkin langan pätkän. Ajattelin lähteä haasteeseen kahdella työllä. Ensimm...
10 kommenttia
Lue lisää