Siirry pääsisältöön

Pääasiaa

Täytyy tunnustaa, olen kameraujo. Joudun aika harvoin kameran toiselle puolelle - ja tässä tapauksessa se tarkoittaa siis sitä puolta, missä siitä kamerasta ei pidetä itse kiinni. Lähes aina kuvani epäonnistuvat. Mikä siis eteen kun sain uuden ompelukoneen, olin ommellut elämäni ensimmäisen pipon ja halusin näyttää sen teillekin? Pääostoksille!

Mielessäni oli jo pään tilausvaiheessa suunnitelma.




Sain viimein käyttää (pienen) osan yli kaksi vuotta hillotusta The New York Timesta. 

Parin tunnin jälkeen: 





Nyt minulla on pää, joka todennäköisemmin onnistuu kuvissa paremmin kuin oma pääni JA se näyttää mahtavan hienolta! 

Mitä tulee pipoon, josta tämä kaikki alkoi - teen siitä oman postauksen.

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown3. joulukuuta 2014 klo 21.29

    No siinäpä vasta tyylikäs pää, nyt kelpaa kuvailla pipoja! Vaikka oma pääsikin varmasti sopisi kuviin hyvin ;D Sitä on vain helposti liian itsekriittinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana3. joulukuuta 2014 klo 22.16

      Kiitos! Päätä tosiaan kehtaa pitää tuossa esillä silloinkin, kun se ei ole "töissä"

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle. Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua. Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi. Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat. Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.   Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Uusia tuulia

Tämä blogi on tehnyt hidasta kuolemaa jo hyvän tovin. Olen pohtinut paljon erilaisia asioita viime vuoden ja lopulta eräs niistä asioista konkertisoitui. Päätös lopettaa tämä Maison Mimizan ja aloittaa uusi. Tulen kirjoittamaan asioista, joista saan energiaa ja jotka tekevät minut hyvänvoivaksi ja onnelliseksi. Niitä ovat muun muassa lukeminen, käsityöt, liikunta ja matkustaminen. Kohti unelmia! Kiitos teille lukijoille tästä matkasta ja tervetuloa kulkemaan Kultaista polkua kanssani! http://kultainenpolkublog.blogspot.fi/   Minut löytää myös Instasta @jane_crapbag  
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhvää äitienpivää

Olen erinäisissä yhteyksissä nähnyt sellerillä painettuja ruusuja. Nyt päätin toteuttaa ko. tekniikalla omalle äidille äitienpäivälahjan. Eilen (ihan ajoissa jälleen..) ryhdyimme eskarilaisen kanssa toimeen. Se olikin todella hauskaa! Ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen - hieno tuli! :) Pojalla oli hyvin tarkka näkemys siitä, miten ruusun lehtien kuuluu olla. Valmis työ kääräistiin silkkipaperiin. Poika piirsi vielä mummulle jääkiekkoaiheisen äitienpäiväkuvan. Minäkin sain itsetehdyn äitienpäivälahjan. Poika oli eskarissa ommellut minulle liianan ja tehnyt suloisen leppäkerttukortin. Taisi olla hällä ennakkoluuloja tuota ompelua kohtaan, mutta kun oli ensin eskarissa tuota liinaa tehnyt niin pyysi kotona "Äiti, voitaisko me ommella?". Harmiksemme tuolloin oli vappuaatto, ja kangaskauppa oli mennyt jo kiinni. Ehkä joskus vielä, vaikka kyllä tuon sanominen jo lämmittää äidin sydäntä :) Yhvää äitienpivää kaikille äideille! Edit: osal...
4 kommenttia
Lue lisää