Siirry pääsisältöön

Uniikit

Heipparallaa!

Kuukausi on vierähtänyt lähes huomaamatta. Minä olen blogin puolella viettänyt hiljaiseloa. Sain eräänlaisen "ylennyksen" loppuvuoden ajaksi ja olen tehnyt pitkää päivää töissä. Kotona olen sitten tipahtanut sohvalle katsomaan telkkaria, neulomaan tai lukemaan. Onneksi (?!) kesäsää on ollut mitä on, jotta ei ole tarvinnut hellettä seurata ikkunan takaa. Nyt alkoi viikonloppu ja minulla on enää maanantaina töitä ennen kuin jään melkein neljän viikon kesälomalle. Luvattiin vähän parempaa kesälomasäätä minulle - pidetään peukkuja!

Otin menneen kevään aikana joitakin valokuvia tarkoituksenani laittaa niitä tänne blogiin. Aloitan nyt näiden rästien purkamisen äitienpäivälahjasta.

Ananan blogista sain idean tennareiden maalaamiseen. Ei muuta kuin Honkkariin tossuja hakemaan ja Sinelliin maaliostoksille. Väreiksi valitsin oranssin, oliviin vihreän ja sinisen. Suurin työ olikin pojan saamisessa mukaan operaatioon. Oli kuulemma tyhmää, väärät värit ja mitä vielä. Mutta kun oli alkuun päästy niin hän tietenkin tykkäsi hommasta kovasti.

Maalasimme molemmat yhden kengän. Minä yritin jotain mukamas hienoa ja olinkin loppujen lopuksi melkoisen tyytymätön omaan lopputulokseen, mutta pojan maalama onnistui erinomaisesti. Mieleeni tulee Marimekon kuosi. Ihanaa, miten lapsi tekee taidetta ajattelematta tai stressaamatta sen enempää. (Okei, pieni valhe - pieleen kuulemma meni muutaman kerran ja meinasi kesken jättää..)

Tällaiset kengistä tuli. Kengännauhat lisättiin kuvien ottamisen jälkeen. Äitini tykkäsi kovasti ja on käyttänytkin näitä "ihmisten ilmoilla".



Pitäisköhän tilata pojalta itsellenikin kengät :)

Kommentit

  1. Hauska idea!
    Ja mukavaa, että olet ehtinyt taas blogin ääreen.
    Hieman jo mietin, että minne olet hävinnyt.... Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kovin kauas :) Kiitos, hyvää kesää sinullekin!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle. Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua. Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi. Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat. Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.   Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä ...

Uusia tuulia

Tämä blogi on tehnyt hidasta kuolemaa jo hyvän tovin. Olen pohtinut paljon erilaisia asioita viime vuoden ja lopulta eräs niistä asioista konkertisoitui. Päätös lopettaa tämä Maison Mimizan ja aloittaa uusi. Tulen kirjoittamaan asioista, joista saan energiaa ja jotka tekevät minut hyvänvoivaksi ja onnelliseksi. Niitä ovat muun muassa lukeminen, käsityöt, liikunta ja matkustaminen. Kohti unelmia! Kiitos teille lukijoille tästä matkasta ja tervetuloa kulkemaan Kultaista polkua kanssani! http://kultainenpolkublog.blogspot.fi/   Minut löytää myös Instasta @jane_crapbag  

Yhvää äitienpivää

Olen erinäisissä yhteyksissä nähnyt sellerillä painettuja ruusuja. Nyt päätin toteuttaa ko. tekniikalla omalle äidille äitienpäivälahjan. Eilen (ihan ajoissa jälleen..) ryhdyimme eskarilaisen kanssa toimeen. Se olikin todella hauskaa! Ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen - hieno tuli! :) Pojalla oli hyvin tarkka näkemys siitä, miten ruusun lehtien kuuluu olla. Valmis työ kääräistiin silkkipaperiin. Poika piirsi vielä mummulle jääkiekkoaiheisen äitienpäiväkuvan. Minäkin sain itsetehdyn äitienpäivälahjan. Poika oli eskarissa ommellut minulle liianan ja tehnyt suloisen leppäkerttukortin. Taisi olla hällä ennakkoluuloja tuota ompelua kohtaan, mutta kun oli ensin eskarissa tuota liinaa tehnyt niin pyysi kotona "Äiti, voitaisko me ommella?". Harmiksemme tuolloin oli vappuaatto, ja kangaskauppa oli mennyt jo kiinni. Ehkä joskus vielä, vaikka kyllä tuon sanominen jo lämmittää äidin sydäntä :) Yhvää äitienpivää kaikille äideille! Edit: osal...