Siirry pääsisältöön

Pääasiaa

Täytyy tunnustaa, olen kameraujo. Joudun aika harvoin kameran toiselle puolelle - ja tässä tapauksessa se tarkoittaa siis sitä puolta, missä siitä kamerasta ei pidetä itse kiinni. Lähes aina kuvani epäonnistuvat. Mikä siis eteen kun sain uuden ompelukoneen, olin ommellut elämäni ensimmäisen pipon ja halusin näyttää sen teillekin? Pääostoksille!

Mielessäni oli jo pään tilausvaiheessa suunnitelma.




Sain viimein käyttää (pienen) osan yli kaksi vuotta hillotusta The New York Timesta. 

Parin tunnin jälkeen: 





Nyt minulla on pää, joka todennäköisemmin onnistuu kuvissa paremmin kuin oma pääni JA se näyttää mahtavan hienolta! 

Mitä tulee pipoon, josta tämä kaikki alkoi - teen siitä oman postauksen.

Kommentit

  1. No siinäpä vasta tyylikäs pää, nyt kelpaa kuvailla pipoja! Vaikka oma pääsikin varmasti sopisi kuviin hyvin ;D Sitä on vain helposti liian itsekriittinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Päätä tosiaan kehtaa pitää tuossa esillä silloinkin, kun se ei ole "töissä"

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusia tuulia

Tämä blogi on tehnyt hidasta kuolemaa jo hyvän tovin. Olen pohtinut paljon erilaisia asioita viime vuoden ja lopulta eräs niistä asioista konkertisoitui. Päätös lopettaa tämä Maison Mimizan ja aloittaa uusi.

Tulen kirjoittamaan asioista, joista saan energiaa ja jotka tekevät minut hyvänvoivaksi ja onnelliseksi. Niitä ovat muun muassa lukeminen, käsityöt, liikunta ja matkustaminen. Kohti unelmia!

Kiitos teille lukijoille tästä matkasta ja tervetuloa kulkemaan Kultaista polkua kanssani!


http://kultainenpolkublog.blogspot.fi/

Minut löytää myös Instasta @jane_crapbag

Korttitehtaalta iltaa!

Eilen pääsin taas askartelemaan onnittelukorttia, tällä kertaa äitini syntymäpäivän kunniaksi.

Ei tarvinnut pitkään miettiä millaisen kortin tekisin kun muistin kaapissa olevat tapettikirjat ja sieltä erään tietyn ovi-ikkuna-tapetin. Siitä se ajatus sitten lähti :) Sisko tai äiti eivät tahtoneet uskoa, että olen tehnyt itse kortin, joten kaipa siitä sitten hyvä tuli :)





Tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että en ole näyttänyt millainen isänpäiväkortti tehtiin pojan kanssa isälleni. Isänpäiväkorttiin täytyi etsiä inspistä Pinterestistä. Isäni osti syksyllä traktorin, joten tiesin heti kun oikea korttimalli osui kohdalle! Maalia (sinistä tietenkin!) pojan jalkaan ja pian kortti oli valmis. Tästä tulikin tosi hauska!


Ja lopuksi ensimmäisen adventti-illan tunnelmia. Paree sulkea korvat ikkunan takaa tulevasta sateen ropinasta..

Juhannuksen perunasalaatti

Keskikesä. Ei kyllä tunnu siltä kun lämpömittari nousee vain kymmenen asteen paikkeille. Eilen juhlittiin juhannusta kylmimmässä säässä 30 vuoteen. No, ei auta kuin toivoa suunnan olevan vain ylöspäin loppukesän osalta.

Menimme eilen viettämään iltapäivää ja iltaa ystäväperheen luokse. Lupasivat pitää grillin kuumana. Minä lupasin tuoda täytettä grilliin ja mahaan. Marinoin kanaa ja paprikaa, ja tein superhyvää perunasalaattia.

Pilkoin


kevät(puna)sipulia,


avokadoa, kurkkua,


ja valkosipulia.

Sekoitin vihreät.



Keitin ja pilkoin uusia perunoita ja


lisäsin ne sekaan.

Sekoitin


2 dl kermaviiliä, 1 dl ranskankermaa, suolaa, pippuria ja hieman sinappia.

Kermaviilisekoitus joukkoon ja avot!





Salaatti sai hyvät kehut juhannuspöydässä. Suosittelen kokeilemaan!

Lapset houkuttelivat meidät vielä katsomaan kokkoa. Olisivat halunneet nähdä koko kokon. Koko kokonko, kysyimme. Emme katsoneet koko kokkoa, täytyi lähteä nukkumaan.