Siirry pääsisältöön

Elämää linssin läpi

Hyvää uutta vuotta! Hiljaisuus blogin puolella on seurausta edelleen jyllänneistä pöpöistä. Sormet ristiin, että heti uudenvuodenpäivänä alkanut sairastelu olisi nyt lopultakin ohi ja loppuvuoden saisin nauttia terveistä päivistä.

Tänään tein jotain, mitä olin suunnitellut jo muutaman kuukauden. Lähdin Helsinkiin erään ranskalaisen miehen takia. Nimittäin Henri Cartier-Bressonin. Ateneumissa on hänen kuvistaan näyttely vielä tämän kuun viimeiseen päivään asti.


Onko Henri Cartier-Bresson (1908-2004) teille tuttu? Hän oli viime vuosisadan merkittävimpiä valokuvaajia. Cartier-Bresson matkusti kamera kaulassaan neljän vuosikymmenen aikana ympäri maailmaa ja oli todistamassa sekä tavallisten ihmisten arkipäivää että maailman suurien nimekkäiden henkilöiden edesottamuksia. Hän kuvasi toisen maailmansodan keskitysleireiltä vapatuvia vankeja; hän oli Kiinassa kun Mao Zedong joukkoineen marssi Pekingiin; hän kuvasi Gandhin vain hetkeä ennen tämän salamurhaa; hän kuvasi Picassoa ja Matissea työssään sekä paljon muita tunnettuja taiteilijoita, kirjailijoita, elokuvaohjaajia.

Minua kosketti erityisesti teos, mikä on kuvattu vuonna 1947 New Yorkissa. Pakolaislaiva oli saapunut maahan ja äiti on löytänyt Eurooppaan jääneen ja nyt laivan mukana tulleen aikuisen poikansa. Kuvassa he syleilevät kyynelehtien niin, että meinasi minunkin silmäkulmasta vierähtää kyynel.

Oletko sinä jo käynyt katsomassa Henri Cartier-Bressonin näyttelyn? Mikä kuva jäi sinun mieleesi? Ja te, jotka ette ole vielä käyneet katsomassa: hop-hop - kaksi viikkoa aikaa!

Näyttelyn aikana innostuin jälleen mustavalkoisista kuvista niin, että olihan minunkin otettava pari kuvaa. Ei ihan Cartier-Bressonin tasoa, mutta hän ei kuvannutkaan huonolla älypuhelimella :)



Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa sunnuntai-iltaa, kuullaan taas!

Kommentit

  1. Ihania mustavalkoisia kuvia. Sait vangittua niihin ihanasti vanhanajan fiiliksen.
    Täällä odotellaan jo uutta päivitystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sarica :)
      Olen ollut (ja tulen olemaan vielä ainakin pari viikkoa) niin kiireinen, että en ole ehtinyt tehdä mitään sellaista, mistä te olisitte kiinnostuneita... Koita jaksaa vielä odotella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle.


Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua.

Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi.




Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat.


Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.



Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä tipahti mielestäni, vinkatkoon …

Testattu ja hyväksi todettu

Uskaltauduin vihdoin ja viimein ilmoittautumaan Raverlyssa testineulojaksi. Valitsin sellaisen mallin, minkä tällainen hidas ja kädet muutakin tekemistä täynnä oleva neuloja saa valmiiksi määräaikaan mennessä. Pipo.

Kiirehän siinä tuli, mutta sain ihan ajoissa pipon valmiiksi ja lähetettyä raportin mallin suunnittelijalle. Kokemus oli tosi kiva, vaikka vähän teki vaikeaa pysyä tiukasti ohjeessa sortumatta soveltamiseen.

Mitäs tykkäätte? Pipo pääsee ehdottomasti käyttöön ja pipokelejä varmasti riittää vielä vähän aikaa.



Malli: Chunky 4 Cables Hat / Nicki Lantz
Lanka: Novita Tempo

Ja kyllä minä ehdin jo tehdä toisenkin vähän soveltaen, mutta siitä hieman myöhemmin.

Ihanaa sunnuntai-iltaa! Minä vietän tämän illan Rimakauhun ja rakkauden parissa - JEE!

Korttitehtaalta iltaa!

Eilen pääsin taas askartelemaan onnittelukorttia, tällä kertaa äitini syntymäpäivän kunniaksi.

Ei tarvinnut pitkään miettiä millaisen kortin tekisin kun muistin kaapissa olevat tapettikirjat ja sieltä erään tietyn ovi-ikkuna-tapetin. Siitä se ajatus sitten lähti :) Sisko tai äiti eivät tahtoneet uskoa, että olen tehnyt itse kortin, joten kaipa siitä sitten hyvä tuli :)





Tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että en ole näyttänyt millainen isänpäiväkortti tehtiin pojan kanssa isälleni. Isänpäiväkorttiin täytyi etsiä inspistä Pinterestistä. Isäni osti syksyllä traktorin, joten tiesin heti kun oikea korttimalli osui kohdalle! Maalia (sinistä tietenkin!) pojan jalkaan ja pian kortti oli valmis. Tästä tulikin tosi hauska!


Ja lopuksi ensimmäisen adventti-illan tunnelmia. Paree sulkea korvat ikkunan takaa tulevasta sateen ropinasta..