Tiedättehän sen tunteen kun selailee nettiä, lehtiä tms ja ihania neule- tai virkkausohjeita sataa silmille? Tai kun käväisee ohikulkumatkalla lankakaupassa "ihan vain katsomassa, en tietenkään osta mitään"? Molemmissa tapauksissa huomaa kohta ottaneensa talteen vinon pinon ohjeita ja poistuvansa kaupasta pehmeät uudet langat kassissa.
Olen aiemminkin myöntänyt olevani lankahamsteri ja UFOjen keräilijä. Nyt olen löytänyt lääkkeen, mikä toivottavasti auttaa edes keskeneräisten töiden valmiiksi saattamiseen. Ja sen jälkeen (joskus moooonen lankakerän jälkeen) voin taas myöntää itselleni luvan vierailla lankakauppaan!
Ja se lääke. Ihana Silmukan saalistaja pyöräytti käyntiin Kevään keskeneräiset -haasteen! Lupailee hän palkintoakin haasteessa onnistuneiden kesken, mutta ihan rehellisesti en kaipaile nyt palkintoja. Muuta kuin sen ilon, mikä syntyy kun neuloo viimeisenkin silmukan ja päättelee viimeisenkin langan pätkän.
Ajattelin lähteä haasteeseen kahdella työllä. Ensimmäinen ei pitäisi olla paha, valmista pitäisi syntyä heti kun vain saan nostettua puikot käsiin ja vietettyä niiden kanssa pari iltaa. Kyseessä on Tampereen messuilta ostettu Arne&Carlos-lanka ja siitä villasukat pojalle. Ensimmäinen on jo valmis ja toinen puolessavälissä, eli kantalapun kohdalla.
Toinen projekteista onkin "vähän" suurempi. Olen jo kahdesti aloittanut projektin näistä langoista. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt langat haluavat muotoutua keittiöön matoksi. Nähtäväksi jää haukkaanko tässä kohtaa liian suuren palan. Vaikka onhan tässä pari kuukautta aikaa, haaste loppuu toukokuun lopussa.
Olen aiemminkin myöntänyt olevani lankahamsteri ja UFOjen keräilijä. Nyt olen löytänyt lääkkeen, mikä toivottavasti auttaa edes keskeneräisten töiden valmiiksi saattamiseen. Ja sen jälkeen (joskus moooonen lankakerän jälkeen) voin taas myöntää itselleni luvan vierailla lankakauppaan!
Ja se lääke. Ihana Silmukan saalistaja pyöräytti käyntiin Kevään keskeneräiset -haasteen! Lupailee hän palkintoakin haasteessa onnistuneiden kesken, mutta ihan rehellisesti en kaipaile nyt palkintoja. Muuta kuin sen ilon, mikä syntyy kun neuloo viimeisenkin silmukan ja päättelee viimeisenkin langan pätkän.
Ajattelin lähteä haasteeseen kahdella työllä. Ensimmäinen ei pitäisi olla paha, valmista pitäisi syntyä heti kun vain saan nostettua puikot käsiin ja vietettyä niiden kanssa pari iltaa. Kyseessä on Tampereen messuilta ostettu Arne&Carlos-lanka ja siitä villasukat pojalle. Ensimmäinen on jo valmis ja toinen puolessavälissä, eli kantalapun kohdalla.
Toinen projekteista onkin "vähän" suurempi. Olen jo kahdesti aloittanut projektin näistä langoista. Kolmas kerta toden sanoo ja nyt langat haluavat muotoutua keittiöön matoksi. Nähtäväksi jää haukkaanko tässä kohtaa liian suuren palan. Vaikka onhan tässä pari kuukautta aikaa, haaste loppuu toukokuun lopussa.
Ihanaa, että lähdit haasteeseen mukaan! :) Ja kauniit sukat ja ihanat langat mattoon ilmoitit haasteeseen mukaan! Tsemppiä haasteeseen! :)
VastaaPoistaKiitos itsellesi :) Ja kiitos tsempeistä, sitä tarvitaankin tässä kiireen keskellä :)
PoistaKuulostaa niin tutulta..
VastaaPoistaOdotan innolla minkälaisen maton saat aikaan, uskon että saat sen valmiiksi! Tsemppiä haasteeseen :)
Minäkin - en tahdo osata päättää millaisen tekisin :) Kiitos tsempeistä!
PoistaMukava haaste. Mielenkiinnolla odottelen lopputulosta. Iloista alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaJuu tällaisia persuksille potkimisia aina tarvitaan :) Mukavaa viikkoa myös sinne!
PoistaSulla on kiva blogi :) Ekaa kertaa nyt täällä vierailen, tulin vastavierailulle siis. Mähän en uskaltanut lähteä tuohon haasteeseen, olis alkanut ehkä ahdistaa liikaa, heh. Mulla oli aiemmin ystävältä napattu vinkki: Tee kaksi keskeneräistä valmiiksi, niin saat aloittaa yhden uuden. Ja se toimikin jonkun aikaa, mutta nyt on taas lipsuttu väärille poluille...huoh. Mulla on ollut nyt viime ajat aika stressaavaa aikaa monestakin syystä ja päätin siis armahtaa itseni. Teen nyt kaikkea mikä kivalta tuntuu ja paneuden keskeneräisiin kun tämä stressi hiukan hellittää. Kyllähän täällä valmistakin syntyy, mm. neulottuja/huovutettuja tossuja on valmistunut jo vissiin 8 paria, sininen neulepusero on kaulusta vaille valmis, jossa se tenkkapoo sitten iski. En tajunnut ohjetta ja nyt pitää soveltaa...uuuh miten rasittavaa. No ehkä tämä tästä.
VastaaPoistaKiitos, Susi :) Minäkin nukuin pari yötä ennen kuin osallistuin ja tässä kohtaa voin jo kertoa, että toukokuun lopussa ei ole muuta valmista kuin nuo sukat.. Tässä haasteessa oli onneksi hyvin joustavat säännöt ja aikaa voi jatkaa halutessaan :)
PoistaHyvin sinulla syntyy kaikenlaista stressistä huolimatta! Kyllä se on niin, että täytyy kuunnella itseään ja tehdä sellaisia asioista kuin kulloinkin parhaakseen näkee :) Aurinkoista kevättä!
Unohdin aiemmassa viestissä mainita, että hirmu kiva väritys noissa sukissa. Joo totta, että pitää kuunnella itseään, jos ei itse ajattele omaa parastaan, niin ei sitä kukaan muukaan mun puolesta tee. Sen verran täytyy löytyä tervettä itsekkyyttä :) Nyt mulla on tosin taas liian monta projektia puikoilla, mutta mä vaihtelen niitä aina välillä. Ainoa "pakkoneule" on vävykokelaan pipo synskälahjaksi ja se on jo 7.5. että kohta tulee jo kiire ;D Aurinkoista kevättä sinne myös, vaikka pienoinen takatalvi taisikin iskeä.
PoistaPuna-sini-valkoinen yhdistelmä harvoin epäonnistuu :) Oodi itsensä ajattelemiseksi! :) Tsemppiä lahjaneuleeseen - kyllä se valmisuu :) Ja hei, mä jouduin antamaan isälle joululahjaksi yhden kokonaisen kämmekkään ja yhden keskeneräisen lankoineen. Siinä isä oli ihmeissään, että täytyykö hänen alkaa itse neuloa :D Toivotaan, että aurinko tulee pian takaisin! :)
Poista