Syksyiset terveiset täältä sairasmajasta! Alkaa tulla kuukauden päivät täyteen tätä räkätautia, eikä loppua näy. Se näkyy myös viime aikojen aktiivisuudessani tai tarkemmin sanottuna aktiivisuuden puutteessa.
Jotain olen sentään saanut tehtyä. Poikani tilasi minulta pääkallovillasukat. Toiveena oli, että toinen sukka on sininen ja toinen punainen ja molemmissa on joka puolella pääkalloja. Sääriluita ei saanut olla, vain pääkallot. Sinistä ja valkoista 7 Veljestä löytyi omasta takaa ja sopiva punainen sävy löytyi lähikaupasta.
Suunnittelin silmukkamäärälle sopivan pääkallokuvion ja aloin työhön. Olisinkohan kantapään alkuun päässyt kun päätin kokeilla sukkaa pojan jalkaan. Noh, siinähän kävi niin, että sukka ei mennyt jalkaan. Ei muuta kuin kaikki pois ja isommalla silmukkamäärällä (ja siten myös uudella, isommalla kuviolla) uuteen, parempaan alkuun!
Poikakin taisi jo odottaa sukkia ja oli ottanut kuvan keskeneräisestä työstä - löysin tämän eilen kun latasin kuvia koneelle. Hyvältä näyttää!
Jatkoin innoissani yli kantapään kun jalkapöydän kohdassa epäilykseni heräsivät uudelleen - tuleekohan tästä nyt varmasti sopiva. Kokeillaanpas nyt varmuuden vuoksi, jotta saan epäilyni hiljenemään. Arvatkaa miten kävi?
Kyllä, liian tiukkahan se oli!
Olen tehnyt kuvioneuleita todella vähän ja vaikka olin ottanut kuvioiden kohdalle isommat puikot ja yrittänyt tehdä löysempää niin eihän siitä mitään tullut. Luulin jo, että poika ei saa pääkallojaan laisinkaan. Mutta kun näin pettyneen ilmeet hänen kasvoillaan kerrottuani, että en taida osata tehdä pääkallosukkia, päätin, että jotain on pakko saada. Päädyin siihen lopputulokseen, että jätän ylimmän pääkallorivin varresta jäljelle ja puran kaiken muun. Varsiosa kun muutenkin oli ihan sopiva.
Lopulta sukat valmistuivat ripeästi ja poika sai uudet sukat jalkaansa perjantai-iltana.
Voi näitä valokuvauksen riemuhetkiä! Pimeässä oli saatava heti otettua kuvat. Sukat jotenkuten vedettynä jalkaan ja uudet pitkät kalsarit jalassa. Mutta menköön nyt tämän projektin teemalla loppuun asti!
Jotain olen sentään saanut tehtyä. Poikani tilasi minulta pääkallovillasukat. Toiveena oli, että toinen sukka on sininen ja toinen punainen ja molemmissa on joka puolella pääkalloja. Sääriluita ei saanut olla, vain pääkallot. Sinistä ja valkoista 7 Veljestä löytyi omasta takaa ja sopiva punainen sävy löytyi lähikaupasta.
Suunnittelin silmukkamäärälle sopivan pääkallokuvion ja aloin työhön. Olisinkohan kantapään alkuun päässyt kun päätin kokeilla sukkaa pojan jalkaan. Noh, siinähän kävi niin, että sukka ei mennyt jalkaan. Ei muuta kuin kaikki pois ja isommalla silmukkamäärällä (ja siten myös uudella, isommalla kuviolla) uuteen, parempaan alkuun!
Poikakin taisi jo odottaa sukkia ja oli ottanut kuvan keskeneräisestä työstä - löysin tämän eilen kun latasin kuvia koneelle. Hyvältä näyttää!
Jatkoin innoissani yli kantapään kun jalkapöydän kohdassa epäilykseni heräsivät uudelleen - tuleekohan tästä nyt varmasti sopiva. Kokeillaanpas nyt varmuuden vuoksi, jotta saan epäilyni hiljenemään. Arvatkaa miten kävi?
Kyllä, liian tiukkahan se oli!
Olen tehnyt kuvioneuleita todella vähän ja vaikka olin ottanut kuvioiden kohdalle isommat puikot ja yrittänyt tehdä löysempää niin eihän siitä mitään tullut. Luulin jo, että poika ei saa pääkallojaan laisinkaan. Mutta kun näin pettyneen ilmeet hänen kasvoillaan kerrottuani, että en taida osata tehdä pääkallosukkia, päätin, että jotain on pakko saada. Päädyin siihen lopputulokseen, että jätän ylimmän pääkallorivin varresta jäljelle ja puran kaiken muun. Varsiosa kun muutenkin oli ihan sopiva.
Lopulta sukat valmistuivat ripeästi ja poika sai uudet sukat jalkaansa perjantai-iltana.
Voi näitä valokuvauksen riemuhetkiä! Pimeässä oli saatava heti otettua kuvat. Sukat jotenkuten vedettynä jalkaan ja uudet pitkät kalsarit jalassa. Mutta menköön nyt tämän projektin teemalla loppuun asti!
Wow, hienot sukat!!!!
VastaaPoistaVoi kiitos :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista