Siirry pääsisältöön

Ensimmäiset ompelukset

Koko syksyn etsin uutta trikoopipoa. En vain millään löytänyt sellaista, mikä olisi miellyttänyt. Sitten isäni päätti ilahduttaa tyttäriään uusilla ompelukoneilla. Ja kuin tilauksesta Noshin mainos pompsahti silmieni eteen Facebookissa. Kuvassa oli ihanaa orgaanista trikoota (puuvillajersey, onko sama asia kuin trikoo...??) juuri minun näköisessä kuosissa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Laitoin heti tilauksen menemään. Täytyy myöntää, että yllätys oli suuri, kun puoli tuntia tilauksesta sain sähköpostin, että tilaus on jo postitettu!

Googlasin muutamia trikoopipojen ohjeita ja niitä yhdistelemällä tein omani. Mittasin päänympäryksen, poistin siitä muutaman sentin, piirsin ympyrän, leikkasin halkion, saksin kankaan ja hurautin pipon. Kieltämättä piposta tuli ehkä vähän liian pitkä ja tyhjää jäi pipon päähän vähän turhan paljon, mutta kyllä se näinkin menee oikein mainiosti.




Kankaista (pipo on siis kääntöpipo ja toinen puoli on musta) jäi vielä suikaleet jäljelle, joten tein vielä tuubihuivin.



Mallina toimi aiemmin tuunaamani pää. Hyvin on paikkansa ansainnut! :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle. Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua. Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi. Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat. Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.   Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä ...

Uusia tuulia

Tämä blogi on tehnyt hidasta kuolemaa jo hyvän tovin. Olen pohtinut paljon erilaisia asioita viime vuoden ja lopulta eräs niistä asioista konkertisoitui. Päätös lopettaa tämä Maison Mimizan ja aloittaa uusi. Tulen kirjoittamaan asioista, joista saan energiaa ja jotka tekevät minut hyvänvoivaksi ja onnelliseksi. Niitä ovat muun muassa lukeminen, käsityöt, liikunta ja matkustaminen. Kohti unelmia! Kiitos teille lukijoille tästä matkasta ja tervetuloa kulkemaan Kultaista polkua kanssani! http://kultainenpolkublog.blogspot.fi/   Minut löytää myös Instasta @jane_crapbag  

Keskeneräiset kaksi tuhannesta

Tiedättehän sen tunteen kun selailee nettiä, lehtiä tms ja ihania neule- tai virkkausohjeita sataa silmille? Tai kun käväisee ohikulkumatkalla lankakaupassa "ihan vain katsomassa, en tietenkään osta mitään"? Molemmissa tapauksissa huomaa kohta ottaneensa talteen vinon pinon ohjeita ja poistuvansa kaupasta pehmeät uudet langat kassissa. Olen aiemminkin myöntänyt olevani lankahamsteri ja UFOjen keräilijä. Nyt olen löytänyt lääkkeen, mikä toivottavasti auttaa edes keskeneräisten töiden valmiiksi saattamiseen. Ja sen jälkeen (joskus moooonen lankakerän jälkeen) voin taas myöntää itselleni luvan vierailla lankakauppaan! Ja se lääke. Ihana Silmukan saalistaja pyöräytti käyntiin Kevään keskeneräiset -haasteen ! Lupailee hän palkintoakin haasteessa onnistuneiden kesken, mutta ihan rehellisesti en kaipaile nyt palkintoja. Muuta kuin sen ilon, mikä syntyy kun neuloo viimeisenkin silmukan ja päättelee viimeisenkin langan pätkän. Ajattelin lähteä haasteeseen kahdella työllä. Ensimm...