Hyvää uutta vuotta! Hiljaisuus blogin puolella on seurausta edelleen jyllänneistä pöpöistä. Sormet ristiin, että heti uudenvuodenpäivänä alkanut sairastelu olisi nyt lopultakin ohi ja loppuvuoden saisin nauttia terveistä päivistä.
Tänään tein jotain, mitä olin suunnitellut jo muutaman kuukauden. Lähdin Helsinkiin erään ranskalaisen miehen takia. Nimittäin Henri Cartier-Bressonin. Ateneumissa on hänen kuvistaan näyttely vielä tämän kuun viimeiseen päivään asti.
Onko Henri Cartier-Bresson (1908-2004) teille tuttu? Hän oli viime vuosisadan merkittävimpiä valokuvaajia. Cartier-Bresson matkusti kamera kaulassaan neljän vuosikymmenen aikana ympäri maailmaa ja oli todistamassa sekä tavallisten ihmisten arkipäivää että maailman suurien nimekkäiden henkilöiden edesottamuksia. Hän kuvasi toisen maailmansodan keskitysleireiltä vapatuvia vankeja; hän oli Kiinassa kun Mao Zedong joukkoineen marssi Pekingiin; hän kuvasi Gandhin vain hetkeä ennen tämän salamurhaa; hän kuvasi Picassoa ja Matissea työssään sekä paljon muita tunnettuja taiteilijoita, kirjailijoita, elokuvaohjaajia.
Minua kosketti erityisesti teos, mikä on kuvattu vuonna 1947 New Yorkissa. Pakolaislaiva oli saapunut maahan ja äiti on löytänyt Eurooppaan jääneen ja nyt laivan mukana tulleen aikuisen poikansa. Kuvassa he syleilevät kyynelehtien niin, että meinasi minunkin silmäkulmasta vierähtää kyynel.
Oletko sinä jo käynyt katsomassa Henri Cartier-Bressonin näyttelyn? Mikä kuva jäi sinun mieleesi? Ja te, jotka ette ole vielä käyneet katsomassa: hop-hop - kaksi viikkoa aikaa!
Näyttelyn aikana innostuin jälleen mustavalkoisista kuvista niin, että olihan minunkin otettava pari kuvaa. Ei ihan Cartier-Bressonin tasoa, mutta hän ei kuvannutkaan huonolla älypuhelimella :)
Tänään tein jotain, mitä olin suunnitellut jo muutaman kuukauden. Lähdin Helsinkiin erään ranskalaisen miehen takia. Nimittäin Henri Cartier-Bressonin. Ateneumissa on hänen kuvistaan näyttely vielä tämän kuun viimeiseen päivään asti.
Onko Henri Cartier-Bresson (1908-2004) teille tuttu? Hän oli viime vuosisadan merkittävimpiä valokuvaajia. Cartier-Bresson matkusti kamera kaulassaan neljän vuosikymmenen aikana ympäri maailmaa ja oli todistamassa sekä tavallisten ihmisten arkipäivää että maailman suurien nimekkäiden henkilöiden edesottamuksia. Hän kuvasi toisen maailmansodan keskitysleireiltä vapatuvia vankeja; hän oli Kiinassa kun Mao Zedong joukkoineen marssi Pekingiin; hän kuvasi Gandhin vain hetkeä ennen tämän salamurhaa; hän kuvasi Picassoa ja Matissea työssään sekä paljon muita tunnettuja taiteilijoita, kirjailijoita, elokuvaohjaajia.
Minua kosketti erityisesti teos, mikä on kuvattu vuonna 1947 New Yorkissa. Pakolaislaiva oli saapunut maahan ja äiti on löytänyt Eurooppaan jääneen ja nyt laivan mukana tulleen aikuisen poikansa. Kuvassa he syleilevät kyynelehtien niin, että meinasi minunkin silmäkulmasta vierähtää kyynel.
Oletko sinä jo käynyt katsomassa Henri Cartier-Bressonin näyttelyn? Mikä kuva jäi sinun mieleesi? Ja te, jotka ette ole vielä käyneet katsomassa: hop-hop - kaksi viikkoa aikaa!
Näyttelyn aikana innostuin jälleen mustavalkoisista kuvista niin, että olihan minunkin otettava pari kuvaa. Ei ihan Cartier-Bressonin tasoa, mutta hän ei kuvannutkaan huonolla älypuhelimella :)
Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa sunnuntai-iltaa, kuullaan taas!
Ihania mustavalkoisia kuvia. Sait vangittua niihin ihanasti vanhanajan fiiliksen.
VastaaPoistaTäällä odotellaan jo uutta päivitystä :)
Kiitos, Sarica :)
PoistaOlen ollut (ja tulen olemaan vielä ainakin pari viikkoa) niin kiireinen, että en ole ehtinyt tehdä mitään sellaista, mistä te olisitte kiinnostuneita... Koita jaksaa vielä odotella :)
Jään odottelemaan :)
VastaaPoista