Siirry pääsisältöön

Lämpöä, kiitos!

Jalkoja paleltaa ja on pimeää. Kyllä syksy on nyt jo pitkällä. Viimeistään tässä vaiheessa vuosittain alan haaveilla takasta. Voi teitä onnekkaita joilta se löytyy, itse kantaisin mielelläni selkä vääränä halkoja ja taistelisin tulitikkujen kanssa, jos vain minullakin olisi takka.

Yksi ikisuosikeistani on englanilaistyylinen avotakka. Suomessa se ei kai ole hyväksyttävä takkamalli (?), mutta hätätapauksessa hyväksyisin sellaisen sähköisenäkin versiona. Siis jos vaihtoehtona olisi se tai ei takkaa lainkaan.

Viime vuoden Avotakan Design-numerossa oli eräs kaunis yksilö. Nimittäin Porin Matti. Eihän minulla vain ole mitään mahdollisuuksia saada tuollaista, koska asumme vääränlaisessa talossa. Mutta aina voi haaveilla.. :)


Ei muuta kuin villasukat jalkaan ja viltin alle ensi kevättä ja kesää odottelemaan!

Kommentit

  1. Heip, täällä toinen vantaalainen ;) Olit tullut lukemaan mun blogia, joten tulin vastavierailulle ja jään lukijaksikin :) Ja fb-ryhmässäkin oot :) Saakos kysyä missä päin Vantaata kirjoittelet? :)

    Minkälainen on englantilaistyylinen avotakka? :o Meillä 70-luvun talossa on avotakka, johon on edellinen asukas asentanut luukut (joissa ei kyllä ole lämmönkestävää lasia, hieno räsähdys kuului, kun toinen lasi poksahti rikki), mutta me käytetään sellaista kipinäsuojaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa :) Juu, lisäsin blogisi blogloviniin, mutta enpäs muistanut bloggeria - täytyy käydä korjaamassa tilanne :) Mä asun Jumbon läheisyydessä. Sinä vissiin jonkun kuvan perusteella radan varrella ;)

      Tarkoitin siis juuri sellaista avotakkaa, missä sellainen joku hieno mantteli kehystämässä takkaa. Tuolla Briteissä ja Irlannissa on lähestulkoon pelkästään sellaisia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle.


Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua.

Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi.




Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat.


Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.



Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä tipahti mielestäni, vinkatkoon …

Testattu ja hyväksi todettu

Uskaltauduin vihdoin ja viimein ilmoittautumaan Raverlyssa testineulojaksi. Valitsin sellaisen mallin, minkä tällainen hidas ja kädet muutakin tekemistä täynnä oleva neuloja saa valmiiksi määräaikaan mennessä. Pipo.

Kiirehän siinä tuli, mutta sain ihan ajoissa pipon valmiiksi ja lähetettyä raportin mallin suunnittelijalle. Kokemus oli tosi kiva, vaikka vähän teki vaikeaa pysyä tiukasti ohjeessa sortumatta soveltamiseen.

Mitäs tykkäätte? Pipo pääsee ehdottomasti käyttöön ja pipokelejä varmasti riittää vielä vähän aikaa.



Malli: Chunky 4 Cables Hat / Nicki Lantz
Lanka: Novita Tempo

Ja kyllä minä ehdin jo tehdä toisenkin vähän soveltaen, mutta siitä hieman myöhemmin.

Ihanaa sunnuntai-iltaa! Minä vietän tämän illan Rimakauhun ja rakkauden parissa - JEE!

Korttitehtaalta iltaa!

Eilen pääsin taas askartelemaan onnittelukorttia, tällä kertaa äitini syntymäpäivän kunniaksi.

Ei tarvinnut pitkään miettiä millaisen kortin tekisin kun muistin kaapissa olevat tapettikirjat ja sieltä erään tietyn ovi-ikkuna-tapetin. Siitä se ajatus sitten lähti :) Sisko tai äiti eivät tahtoneet uskoa, että olen tehnyt itse kortin, joten kaipa siitä sitten hyvä tuli :)





Tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että en ole näyttänyt millainen isänpäiväkortti tehtiin pojan kanssa isälleni. Isänpäiväkorttiin täytyi etsiä inspistä Pinterestistä. Isäni osti syksyllä traktorin, joten tiesin heti kun oikea korttimalli osui kohdalle! Maalia (sinistä tietenkin!) pojan jalkaan ja pian kortti oli valmis. Tästä tulikin tosi hauska!


Ja lopuksi ensimmäisen adventti-illan tunnelmia. Paree sulkea korvat ikkunan takaa tulevasta sateen ropinasta..