Siirry pääsisältöön

Syys on saapunut

Syksyiset terveiset täältä sairasmajasta! Alkaa tulla kuukauden päivät täyteen tätä räkätautia, eikä loppua näy. Se näkyy myös viime aikojen aktiivisuudessani tai tarkemmin sanottuna aktiivisuuden puutteessa.

Jotain olen sentään saanut tehtyä. Poikani tilasi minulta pääkallovillasukat. Toiveena oli, että toinen sukka on sininen ja toinen punainen ja molemmissa on joka puolella pääkalloja. Sääriluita ei saanut olla, vain pääkallot. Sinistä ja valkoista 7 Veljestä löytyi omasta takaa ja sopiva punainen sävy löytyi lähikaupasta.

Suunnittelin silmukkamäärälle sopivan pääkallokuvion ja aloin työhön. Olisinkohan kantapään alkuun päässyt kun päätin kokeilla sukkaa pojan jalkaan. Noh, siinähän kävi niin, että sukka ei mennyt jalkaan. Ei muuta kuin kaikki pois ja isommalla silmukkamäärällä (ja siten myös uudella, isommalla kuviolla) uuteen, parempaan alkuun!

Poikakin taisi jo odottaa sukkia ja oli ottanut kuvan keskeneräisestä työstä - löysin tämän eilen kun latasin kuvia koneelle. Hyvältä näyttää!


Jatkoin innoissani yli kantapään kun jalkapöydän kohdassa epäilykseni heräsivät uudelleen - tuleekohan tästä nyt varmasti sopiva. Kokeillaanpas nyt varmuuden vuoksi, jotta saan epäilyni hiljenemään. Arvatkaa miten kävi?

Kyllä, liian tiukkahan se oli!

Olen tehnyt kuvioneuleita todella vähän ja vaikka olin ottanut kuvioiden kohdalle isommat puikot ja yrittänyt tehdä löysempää niin eihän siitä mitään tullut. Luulin jo, että poika ei saa pääkallojaan laisinkaan. Mutta kun näin pettyneen ilmeet hänen kasvoillaan kerrottuani, että en taida osata tehdä pääkallosukkia, päätin, että jotain on pakko saada. Päädyin siihen lopputulokseen, että jätän ylimmän pääkallorivin varresta jäljelle ja puran kaiken muun. Varsiosa kun muutenkin oli ihan sopiva.

Lopulta sukat valmistuivat ripeästi ja poika sai uudet sukat jalkaansa perjantai-iltana.



Voi näitä valokuvauksen riemuhetkiä! Pimeässä oli saatava heti otettua kuvat. Sukat jotenkuten vedettynä jalkaan ja uudet pitkät kalsarit jalassa. Mutta menköön nyt tämän projektin teemalla loppuun asti!

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle.


Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua.

Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi.




Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat.


Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.



Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä tipahti mielestäni, vinkatkoon …

Testattu ja hyväksi todettu

Uskaltauduin vihdoin ja viimein ilmoittautumaan Raverlyssa testineulojaksi. Valitsin sellaisen mallin, minkä tällainen hidas ja kädet muutakin tekemistä täynnä oleva neuloja saa valmiiksi määräaikaan mennessä. Pipo.

Kiirehän siinä tuli, mutta sain ihan ajoissa pipon valmiiksi ja lähetettyä raportin mallin suunnittelijalle. Kokemus oli tosi kiva, vaikka vähän teki vaikeaa pysyä tiukasti ohjeessa sortumatta soveltamiseen.

Mitäs tykkäätte? Pipo pääsee ehdottomasti käyttöön ja pipokelejä varmasti riittää vielä vähän aikaa.



Malli: Chunky 4 Cables Hat / Nicki Lantz
Lanka: Novita Tempo

Ja kyllä minä ehdin jo tehdä toisenkin vähän soveltaen, mutta siitä hieman myöhemmin.

Ihanaa sunnuntai-iltaa! Minä vietän tämän illan Rimakauhun ja rakkauden parissa - JEE!

Korttitehtaalta iltaa!

Eilen pääsin taas askartelemaan onnittelukorttia, tällä kertaa äitini syntymäpäivän kunniaksi.

Ei tarvinnut pitkään miettiä millaisen kortin tekisin kun muistin kaapissa olevat tapettikirjat ja sieltä erään tietyn ovi-ikkuna-tapetin. Siitä se ajatus sitten lähti :) Sisko tai äiti eivät tahtoneet uskoa, että olen tehnyt itse kortin, joten kaipa siitä sitten hyvä tuli :)





Tätä postausta kirjoittaessani tajusin, että en ole näyttänyt millainen isänpäiväkortti tehtiin pojan kanssa isälleni. Isänpäiväkorttiin täytyi etsiä inspistä Pinterestistä. Isäni osti syksyllä traktorin, joten tiesin heti kun oikea korttimalli osui kohdalle! Maalia (sinistä tietenkin!) pojan jalkaan ja pian kortti oli valmis. Tästä tulikin tosi hauska!


Ja lopuksi ensimmäisen adventti-illan tunnelmia. Paree sulkea korvat ikkunan takaa tulevasta sateen ropinasta..