Siirry pääsisältöön

Lämpöä, kiitos!

Jalkoja paleltaa ja on pimeää. Kyllä syksy on nyt jo pitkällä. Viimeistään tässä vaiheessa vuosittain alan haaveilla takasta. Voi teitä onnekkaita joilta se löytyy, itse kantaisin mielelläni selkä vääränä halkoja ja taistelisin tulitikkujen kanssa, jos vain minullakin olisi takka.

Yksi ikisuosikeistani on englanilaistyylinen avotakka. Suomessa se ei kai ole hyväksyttävä takkamalli (?), mutta hätätapauksessa hyväksyisin sellaisen sähköisenäkin versiona. Siis jos vaihtoehtona olisi se tai ei takkaa lainkaan.

Viime vuoden Avotakan Design-numerossa oli eräs kaunis yksilö. Nimittäin Porin Matti. Eihän minulla vain ole mitään mahdollisuuksia saada tuollaista, koska asumme vääränlaisessa talossa. Mutta aina voi haaveilla.. :)


Ei muuta kuin villasukat jalkaan ja viltin alle ensi kevättä ja kesää odottelemaan!

Kommentit

  1. Heip, täällä toinen vantaalainen ;) Olit tullut lukemaan mun blogia, joten tulin vastavierailulle ja jään lukijaksikin :) Ja fb-ryhmässäkin oot :) Saakos kysyä missä päin Vantaata kirjoittelet? :)

    Minkälainen on englantilaistyylinen avotakka? :o Meillä 70-luvun talossa on avotakka, johon on edellinen asukas asentanut luukut (joissa ei kyllä ole lämmönkestävää lasia, hieno räsähdys kuului, kun toinen lasi poksahti rikki), mutta me käytetään sellaista kipinäsuojaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa :) Juu, lisäsin blogisi blogloviniin, mutta enpäs muistanut bloggeria - täytyy käydä korjaamassa tilanne :) Mä asun Jumbon läheisyydessä. Sinä vissiin jonkun kuvan perusteella radan varrella ;)

      Tarkoitin siis juuri sellaista avotakkaa, missä sellainen joku hieno mantteli kehystämässä takkaa. Tuolla Briteissä ja Irlannissa on lähestulkoon pelkästään sellaisia.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Käsityötaidetta

Hupsistarallaa-blogin Terhi oli käynyt Keravan taidemuseossa Näkyväksi neulottu -näyttelyssä ja se kuulosti niin mageelta jutulta, että olihan sitä itsekin lähdettävä Keravalle. Etukäteen minua kiinnosti etenkin Kaija Papun virkattu poliisiauto, minkä missasin sen ollessa näytillä Kiasmassa. Suurin osa teoksista oli minulle ennestään tuntemattomia ja ihastuin niihin todella. Kaikki teokset olivat erittäin hienosti ja/tai hauskasti toteutettu ja muutama erityisesti kosketti minua. Tässä muutama kuva näyttelystä, mutta nähtävillä on paljon enemmän ja annan erittäin lämpimän suosituksen menemään katsomaan näyttely paikan päälle. Viiden euron pääsymaksu tuskin jää esteeksi. Onkohan tämä norjalainen "rahamies" hurjistunut viimeaikojen dopingskandaleista... Noora Schroderuksen seteliteokset naurattavat. Tämä on osa Tanya Akhmetgalievan teoksetsa, mikä kertoo sairaalan elämästä.   Kirjotut perhoset olivat erittäin kauniita kokonaisuuksia. Näiden tekijä ...

Uusia tuulia

Tämä blogi on tehnyt hidasta kuolemaa jo hyvän tovin. Olen pohtinut paljon erilaisia asioita viime vuoden ja lopulta eräs niistä asioista konkertisoitui. Päätös lopettaa tämä Maison Mimizan ja aloittaa uusi. Tulen kirjoittamaan asioista, joista saan energiaa ja jotka tekevät minut hyvänvoivaksi ja onnelliseksi. Niitä ovat muun muassa lukeminen, käsityöt, liikunta ja matkustaminen. Kohti unelmia! Kiitos teille lukijoille tästä matkasta ja tervetuloa kulkemaan Kultaista polkua kanssani! http://kultainenpolkublog.blogspot.fi/   Minut löytää myös Instasta @jane_crapbag  

Yhvää äitienpivää

Olen erinäisissä yhteyksissä nähnyt sellerillä painettuja ruusuja. Nyt päätin toteuttaa ko. tekniikalla omalle äidille äitienpäivälahjan. Eilen (ihan ajoissa jälleen..) ryhdyimme eskarilaisen kanssa toimeen. Se olikin todella hauskaa! Ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen - hieno tuli! :) Pojalla oli hyvin tarkka näkemys siitä, miten ruusun lehtien kuuluu olla. Valmis työ kääräistiin silkkipaperiin. Poika piirsi vielä mummulle jääkiekkoaiheisen äitienpäiväkuvan. Minäkin sain itsetehdyn äitienpäivälahjan. Poika oli eskarissa ommellut minulle liianan ja tehnyt suloisen leppäkerttukortin. Taisi olla hällä ennakkoluuloja tuota ompelua kohtaan, mutta kun oli ensin eskarissa tuota liinaa tehnyt niin pyysi kotona "Äiti, voitaisko me ommella?". Harmiksemme tuolloin oli vappuaatto, ja kangaskauppa oli mennyt jo kiinni. Ehkä joskus vielä, vaikka kyllä tuon sanominen jo lämmittää äidin sydäntä :) Yhvää äitienpivää kaikille äideille! Edit: osal...